Polkaisimme lauantaina käyntiin kesän 2018 vaelluksen suunnittelun. Kokoonnuimme Kellokoskelle saunomaan ja miettimään reittiä.
Koilliskairaan
Oli jo aikaisemman keskustelun perusteella selvää, että UKK:hon pitäisi taas päästä. Vuoden 2015 reissulla jäi Vongoivan räystäs näkemättä ja se halutaan nyt hoitaa listalta pois.
Antin pitkään haudutettu possunkylki (tsekkiläisittäin piparjuurella höystettynä), aina erinomainen puusauna ja muutama IPA saivat karttaharjoituksen käyntiin! Eikä tietenkään unohdettu Maldonia 🙂
Mietime ensin, että jättäisimme auton Kiilopäälle. Menisimme sieltä jollain kyydillä Raja-jooseppiin, josta vaeltaisimme Tahvolle ja pikamarssia Luirolta takaisin Kiilopäälle. Alkoi kuitenkin tuntua, että pitää päästä mahdollisimman kauas perusreiteiltä ja ihmisistä.
Raja-joosepista Marivaaraan
Katselimme karttaa ja mietimme, että voisi vaeltaa Raja-joosepista suoraan etelään rajan pintaa. Antti näkisi uudestaan jo kerran aiemmin vaeltamansa Kiertämäjärvet. Olisi ehkä myös mahdollista saada rajavyöhykelupa ja käydä Talkkunapäällä.
Rajalla pitäisi saada olla rauhassa…
Jos rajavyöhyke olisi poissa laskuista, niin sitten pyrittäisiin kulkemaan puuttomilla tuntureilla Purnuojan länsipuolta Vongoinvan ohi Tahvolle.
Presidenttikuru ja Peuraselkä
Tahvon lähellä on useita pienempiä kuruja, joista ainakin Presidenttikuru kiinnostaisi.
Sen takaa idässä on Peuraselän autiotupa, jossa voisi käydä. Tahvolla pitää tietysti saunoa.
Vongoivan räystäs
Tahvolta voisi sään salliessa mennä tavarat kannossa Vongoivan räystäälle ja kiertää länsipuolelta Siulanruoktulle.
Tässä vaiheessa piti kaivaa Antin lahjaviinaksista esille vähän tavallista parempaa XO:ta… Lapin vaarojen nimet jaksavat aina hymyilyttää 🙂
Marivaarasta pois
Siulanruoktusta voisi kulkea suoraan etelään Auhtijoenselän yli kohti Irtonais-Auhtia ja sieltä Marivaaraan. Antin Sodankylässä asuva tuttu lupasi jo järjestää meille kuljetuksen takaisin Kiilopäälle tai Saariselälle (riippuen siitä, mihin sen jätämme). Tästä tulisi 6 yön ja 7 päivän vaellus, matkaa maastossa n. 100 km.
Seuraavaksi Antti saa draftailla reitin Google Earthiin tarkemmin!
…ehkä jotain pientä pitää varustepuolellakin päivittää. Janne katseli jo sillä silmällä Klymit Inertia XL:ää ja Antti mietti uutta Leathermania 🙂
Missäs vaelluskertomus viipyy?
Työn alla! Pitää ensin käydä kuvatkin läpi. Kirjoittelen rungon, viimeistellään asap!
Hyvä ja hauska, seikkaperäinen selvitys vaelluksesta! Kiitoksia!
S’il vous plaît! Oli kyllä hieno reissu! Enkä ole ikinä noin hikisessä säässä rinkkaa kantanut 🙂