Varusteet (eli insinööri-Excelin salat)

Meille on reissujen pohjaksi muodostunut varuste-Excel, jota käytetään varusteiden suunnittelussa. Myös retken menu ja siihen tarvittavat ruoka-aineet ovat mukana.

Exceliä voi katsella täällä.

Tarppi

Varusteiden kuninkaaksi nostetaan heti kärkeen superkevyt tarppi, joka oli meillä ekaa kertaa mukana Sarekissa 2016. Tarppi on nopea pystyttää lounastauoille sateensuojaksi ja leirissä varusteiden käsittelypaikaksi. Sarekissa ei pääse autiotupiin säältä suojaan, joten tarppi oli erittäin tarpeellinen ja iso mukavuustekijä.  Käteväksi osoittautui konfiguraatio, jossa takahelma kiinnitetään maahan, etukulmat nostetaan vaellussauvojen varaan, ja keskeltä nostetaan kangas ylös kolmannella sauvalla. Tarppi laitettiin kulkiessa nopeasti käytettävään Vetsku-pussiin, jossa se kulkee kätevästi myös märkänä. Tarpin oma pussi ei sovellu sadeilmoille, koska se on niin tiukka, että siihen ei kiireessä kangasta kukaan taittele. Tuunasimme tarppia parilla ylimääräisellä paracordin pätkällä, niin sen saa useammasta pisteestä kiristettyä kovemmassakin tuulessa. Tarppimme on DD Hammockin Superlight 2.9m x 3m, kangas 460g ja pussien, kiilojen ja narujen kanssa 620g. Myynnissä ainakin Varuste.netissa ja Varustelekassa.

Kiinnityslenkkeihin saa myös karabiineilla ripustettua lisäpainoa, esim. täyden juomapullon. Kuten ison veden takana sanotaan: “The best, our tarp. It´s awesome! It´s true.”

Teltta

Neljän hengen Bergans-tunneliteltta

Teltaksi ostettiin Sarek-16 reissulle kevyt 4-hengen Bergans 6005 Compact, joka painaa suojapusseiseen tasan 4 kg (moni muu 4-hengen telttaa painaa jo 5kg+). Etukäteen kyllä hiukan mietimme, että kannattaako tuvattomaan Sarekiin lähteä alle 300€:lla (tarjoushaukka-bongaus saksalaisesta Bike24.comista) hankitun teltan kanssa. Teltta läpäisi Sarek-testin kunnialla. Nukkumistilaa oli nyt hyvin kolmelle aikuiselle (neljälle ei kyllä olisi), mutta absidi on matala ja aika pieni. Suurempia kokkailuja siellä ei viitsi tehdä, mutta tarvittaessa sekin onnistuu. Absidissa on myös nurkassa toinen avattava ovi, mutta sille emme käyttöä keksineet. Painossa on selvästi tehty kompromissi absidin laajuuden sekä sen ja teltan korkeuden suhteen esim. verrattuna UKK-15 reissulla käytössämme olleeseen Fjällraven Akka 3:een, jonka absidi on selvästi pidempi (joskin hieman kapeampi), mutta jossa nukkumatila oli kolmelle hieman ahdas. Muuta ‘vikaa’ Fjellussa ei ole, laadukas teltta sekin.

Tarppi pelastaa tässäkin suhteessa paljon, silloin tilaa varusteille on ruhtinaallisesti. Teltan pystytys ja purku sujuvat helposti myös sateessa. Välillä Bergansin kangas kiristyi hieman hassusti, mihin emme löytäneet selkeää syytä tai ratkaisua. UKK:ssa 2018 ehdimme tätä pohtia ja Bergans on ilmeisen herkkä makuualueen epätasaisuudelle. Epätasaisessa maastossa telttaa on vaikea saa ns. soimaan täydellisesti.

Leiriytyminen alkaa meillä aina tarpin pystytyksellä. Sen alle saa varusteet suojaan ja on aikaa rauhassa huoltaa miehiä ja varusteita sekä pystyttää teltta. Teltan kiinnitystappien päälle voi kantaa tunturissa kiviä, koska maahan ei aina voi saada niitä kunnolla kiinni – ja kova tuuli voi repiä helman ja kiilan ilmaan. Leiri puretaan päinvastaisessa järjestyksessä, jolloin varusteille ja miehille on suojaa, jos sattuu sade yllättämään.

Useampi Wettex on myös havaittu hyväksi. Välillä kuivausikkuna on sen verran lyhyt, että useampi käsipari tarvitaan. Purkuhommissa kolmelta kaverilla joskus loppuu myös ‘yhtäaikainen’ tekeminen, jolloin useampi Wettex tehostaa prosessia. Kuivempi teltta on kevyempi kantaa ja on aina mukavampi käyttää.

Kengät

Sarekissa edelleen mentiin Meindlin hyvillä kengillä (Meindl Island MFS). Antti tunsi välillä kosteuden tulevan kenkään, mutta tämä taisi kuitenkin tulla pikemminkin säärivartta pitkin kuin läpi. Ainakin ensimmäisen päivän sateessa kävi näin, kun Antti ja Mikko eivät heti sateen alkaessa vaihtaneet kuoria päälle – tai edes pitkiä housuja.

Yksi ehdoton varuste ovat tietysti Crocks-kopiot, eli “Klocksit”. Ne ovat kevyet, kestävät ja kulkevat rinkan kyljessä lenkeillä viemättä tilaa. Ne on helppo heittää jalkaan leirissä ja teltasta pikakäynti pusikossa myös yöllä onnistuu helposti. Ylityksissä vannomme edelleen “cloksien” nimeen, vaikka Sarekissa nähtiin myös vaihtoehtoisia tapoja mennä joesta yli. Niillä voi ylittää vesistöt (nilkkalenkki kiinni ylitettäessä, niin virta ei vie kenkää) ja ne myös kuivuvat todella nopeasti.

Kengissä käytämme kahden sukan systeemiä: alle tiukka liner ja päällä varsinainen vaellussukka. Tässä on meillä vähän erilaisia mieltymyksiä. Janne käyttää ohutta, lentosukan tiukkuudella olevaa ohutta puuvillasukkaa alla ja päällä Bridgedalen Ultra Light -sukkia (merinosekoite). Antilla on käytössä perinteiset villasukat linerin päällä. Mikko käyttää alla ohuempaa vaellussukkaa tekokuidusta (esim. CoolMaxia). Päällä paksummat sukat pääosin merinosta.

Tällaisilla kesävaelluksella tuntuu hyvin riittävän yhdet sukat koko reissulle, jos ei satu kengät kastumaan. Varalla on toki jokaisella toinen pari. Leirissä vaihdetaan Klockseihin, joten sukat saavat toipua illan ja yön aikana. Olemme lyöneet sukat yleensä makuupussin perälle yöksi lämpimään.

Sarek-16 reissulla ekan päivän kenkien kastumisen (siis Antilla ja Mikolla) jälkeen Mikon mukana ollut kolmas pari oli tarpeen. Ensimmäinen mahdollisuus kelien ja etenemisen puolesta kamojen pidempään kuivatteluun oli vasta Trump Tower-leirissä neljännen päivän iltana Ruohtesvaggessa. Sitä ennen oli muuten liian sateista/kosteaa, että läpimärät sukat olisivat ehtineet kuivua (yöllä absidissa/tarpissakaan/makuupussissa).

Kantolaitteet

Antti oli ostanut Sarekin-16 reissuun uuden rinkan (Fjällraven Abisko 75L), joka toimi hyvin, kunhan säädöt saatiin matkan aikana kohdalleen. Alkumatkasta lannevyö oli liian alhaalla painaen kipeästi lonkkaan ja ehdimme jo epäillä, onko rinkka yhtä pykälää liian isoa kokoa. Mikolla oli edelleen Bergans Trollhetta 75L ja Jannella Jack Wolfskin Denali 55.

Mikon Bergansissa on ergonominen ja tilava päiväreppu, joka sopii isommillekin huiputuksille. Erittäin joustavat ja melko syvät sivupussit ovat hyvä ja toimiva paikka kuorikerroksille kuljettaessa. Integroitu paikka lantiolla juomapullolle puuttuu Bergansista (tämä on saatettu korjata uudempiin versioihin), joten sille on joutunut virittämään erillisen pidikkeen. Lisäksi sekä päivärepussa että rinkassa sen alaosassa on lähes Nato -standardin mukaisia lenkkejä erilaisen sälän ripustamiseen. Näissä kulkevat cloksit, kuksa ja puukkokin esim. karabiineilla mukavasti.

Abiskossa on kova pohja, jonka varaan sen voi helposti laskea maastossa seisomaan pystyyn. Kaikki kolme mallia ovat kantamisessa ergonomisia ja toimivat hyvin. Denalissa on ehkä kaikkein tukevin lantiovyö, jossa on myös  integroituna juomapullolle kiristettävä pussi (sen voi tunkea vyön sisään taskuun, jos sitä ei käytä), ja se tuntuukin käytössä hyvin toimivalta setupilta.

Denalin oma sadesuoja on aika ahdas (kuten tuntuu rinkoissa yleensä olevan). Janne käyttää erillistä isoa Haglöfsin Raincover XL -sadesuojaa, jonka alle saa suojaan myös makuualustan ja kaikki kamat, mitä rinkassa nyt milloinkin on kiinni). Se tekee rinkasta massiivisen avaruusasun repun näköisen, mutta Jannen mielestä se on kätevä, kun voi vain vetäistä sen kaikkien kamojen yli. Iso suoja toimii myös suojana lialta ja vedeltä rinkkaa maastossa pakattaessa.

Janne päivitti rinkan 2019 Nikkaluoktan reissulle Lowen Alpine Saraceniin (Hollannin armejan ylijäämä), josta tykkää kovasti. Siitä erikseen postaus täällä.

Pakkaaminen

Antilla oli Sarekissa (-16) testissä läpinäkyviä vakuumipakkauspusseja, jotka toimivat kyllä hyvin. Pussin läpi näkee sisällön, ja ne saa kohtuu pieneen tilaan. Vain pussin muodossa on sanomista, vakuumin puristamisen jälkeen se jää enemmän litteäksi tyynyksi kuin pussiksi. Muuten suojapusseina oli kaikilla erikokoisia vesitiiviitä putkikasseja. Niiden osalta ei tunnu olevan eroa käytettävyydessä tai kestävyydessä non-branded -versioiden ja kalliimpien brändikamojen välillä. Vetskut todettiin hyviksi: nopea avaaminen ja sulkeminen vesitiiviisti on kätevää ja säästää hermoja.

Nukkumimen

Janne käytti Sarekin -16 reissulla perinteistä makuualustaa: se on huoleton käytössä (Halti täyttömekanismi on pienessä teltassa hankala) ja sitä voi käyttää helposti myös tauoilla. Ehkä optimaalinen olisi sellainen pieneen tilaan menevä itsestään täyttyvä ilma-alusta. Janne hankkikin Klymitin Inertia XL:n UKK 2018 -reissulle). Antilla on perinteinen alusta, joka toimi istuimena myös tarpilla oleillessa. Mikolla ilmatäytteinen Exped, joka selkävaivaiselle on mukavuustekijä perinteiseen alustaan verrattuna.

Makuupussit olivat Mikolla Robens Caucasus 300 untuvapussi ja Antillla vanha mutta luotettava Halti 0M untuva. Janne oli hankkinut UKK:n jälkeen uuden Mammut Sphere Spring UL:n (95% 800-untuvaa). Se painaa kompressiopusseineen vain karvan verran yli 500g ja pakkautuu todella pieneen tilaan. Kätevästi menee pieneen vedenkestävään putkikassiin silkki-linerin ja t-paidan kanssa: nukkumasetti yhdessä paketissa.

Kaikilla oli mukana myös silkkinen sisäpussi, ‘liner’, esim. Cocoonin Mummy Liner Silk. Varsinkin untuvapussissa se tuo mukavuutta ja pidentää pussin käyttöikää, kun hiki ja lika eivät pääse niin paljoa pussin materiaaleihin. Lisäksi liner lisää kylmänkestävyyttä n. 4-5 asteella.

Vaatetus

Merinovilla materiaalina toimii mahtavasti! Pitää lämpimänä, hengittää ja kuivuu todella nopeasti. Lämpimänä päivänä voi vaeltaa uljaasti pelkillä merinovillakalsareilla – siis miehekkäällä latinotavalla. Wolfpack on tehnyt periaatepäätöksen, että mitään muuta kuin merinoa ei aluskertoihin enää hankita. Mikko kulkee merinoissa nykyään arjessakin, kesät talvet.

Kulku/leiri

Janne setup on ollut seuraava: Kaskin 200 gr/m2-kankaasta tehty merinopoolo (vetoketju kaulalla, hihoissa käsille lenkit) ja illalla/nukkuessa merino t-paita. Samalla poololla pärjää koko reissun, koska merino ei haise, vaikka se saa reipasta hikeä koko ajan päivien aikana. Lisäksi Jannella on ollut kylmän varalta mukana Odlon Revolution X-warm Long -kerrastohousut, jotka ovat todella paksua merinoa. Muita pitkiä aluskertoja ei ollut mukana. Nijakin juurella leirissä tuli Sarekin -16 reissulla laitettua Odlot jalkaan, oli sen verran koleaa, kun vain odoteltiin leirissä kelin paranemista. Alusvaatteina oli Mons Royalen kahdet merinobokserit, jotka Jannelle olivat kuumimpina päivinä liian kuumat, mutta sateella sopivat. Janne oli ottanut kulkuhousuiksi Chevalierin housut, joista saa vetoketjulla lahkeet pois, jolloin housujen lisäksi ei tarvittu kuin kuorihousut ja se paksumpi varamerino aluskertaan.

Mikon kulku/leiri setup on vastaava. Olisiko varalla ollut myös paksumpi pitkähihainen merinoaluspaita housujen lisäksi. Kulkupaitana Mikolla on polkujuoksuun suunniteltu Inov-8 Race Elite Merino Long Sleeve Zip huppari suht pitkälle rintaan ulottuvalla vetoketjulla. Merinon lisäksi materiaalina on hiukan elastaania tuomaan joustoa. Paidan selkämys on ohuempaa materiaalia lisäämään hengittävyyttä ja edessä taas paksumpaa pieneksi tuulen suojaksi. Tämä toimii hyvin. Rinkan kanssa selkä hikoaa enemmän kumminkin. Hihansuussa on ‘tuplakerros’, jonka saa käännettyä lapasiksi käsien yli halutessaan ja sellaisenaankin tietysti antaa hieman lisää lämpöä kämmenselkään. Erinomainen tuote, jossa normipaitaa enemmän pientä säätövaraa lämmönsäätelyyn kelien ja rasituksen mukaan. Toimii hyvin myös tiukemmassa liikunnassa viileämmillä keleillä. Mikolla kulkuhousuina myös lahkeista katkaistavat Revolution Racen Nordwand Zip-Off housut.

Antilla oli Sarek-16 vaelluksella päällä ohut merinovillapaita ja sortsit. Leirissä Jack Wolfskinin kevytuntuva 700 Down- laatua sekä pitkät Sastan housut.

UKK:ssa 2018 oli niin kuuma, että Janne liikkui siellä paljon ilman paitaa. Rinkka ei hierrä, kun se on oikein säädetty ja paino tulee lantiolle. Saa vain olla tarkkana, ettei aurinko polta nahka 🙂

Kuoret

Helposti puettavat ja kevyet kuorivaatteet ovat Sarekin-16 kaltaisessa sateisessa ilmastossa kullanarvoiset. Meillä on kaikilla Goretex-kuoritakit. Rankassa maastossa kiivetessä Goretex-kuoretkin kastuvat sisältä hiestä, varsinkin paksummat goret. Sille ei oikein voi mitään, jos joudutaan kovasti huhkimaan sateessa. Gore-takissa kannattaa olla iso huppu, niin sade ei valu silmille ja suojaa kasvoja tuulelta. Suomen kesään riittää hyvin kevyempi kuori, kunhan takki on vedenpitävä ja siinä on kainalovetoketjut ilmanvaihtoa varten.

Jannella on North Facen takki (jo 10 vuotta vanha, mutta ainakaan malliston lippulaiva, toimii edelleen täysin). Keveys vaatimukseen vastaa Haglöfsin ultrakevyt L.I.M-sarja, jonka housut Jannelle olivat valikoituneet. L.I.M-housuissa on myös vetoketjut aivan ylös asti, jolloin ne saa jalkaa nopeasti kengät jalassa. Ja tuuletusaukkoja voi avata vetoketjuilla joustavasti koko jalan mitalle. Lisäksi lahkeet saa nostettua ylös matalampien ylitysten ajaksi ja ne saa kiristettyä polven korkeudelta paikalleen nilkan kiristysremmeillä. Kaiken lisäksi housut mahtuvat rullattuna kuoritakin taskuun ylitysten ajaksi (painoa vain noin 220g). L.I.M.-sarjan takkia olemme kaupassa kokeilleet, ja se tuntuisi olevan vähän liiankin kevyt, ei oikein ehkä sovi kovaan käyttöön. Takissa on pienehkö huppu ja siitä puuttuu myös kainalovetoketjut, jotka ovat ehdottomat tuuletuksen takia pidempään käveltäessä.

Mikon kuorihousut ovat Bergans Rask Pant 3L Dermizax -materiaalia, jonka vesipilariarvo 20 000mm jää GoreTexille, mutta joustavuus puolestaan tuo käyttömukavuutta ja materiaali hengittää hyvin. Vetoketju koko matkalla kummallakin ulkosivulla helpottaa pukemista ja tuuletusta. Näillä pärjäsi Sarekin keleissä hyvin. Mikon takki on Haglöfsin Lepus 2L GoreTex verkkovuorella.

Antilla on kaikkein järein kuoriasu, jossa on myös pientä verkkovuorta, Ilmatieteenlaitoksen ammattitutkimusmatkojen perua, Sastalta.

Taukotakki

Antilla oli Sarekissa-16 mukana hupullinen untuvataukotakki, Mikolla keinokuituinen. Näissä molemmissa DWR-pinnoite. Janne ei ottanut untuvatakkia reissuun, vaan luotti fleecetakkiin väliasuna, koska pelkäsi, että kovissa sateissa saa varoa, ettei untuva pääse kastumaan, varsinkin hihoista. Janne käyttää fleeceä myös tyynynä. Antilla ei tullut untuvan kanssa ongelmaa sateissa. Toisaalta, Sarekin kesässä fleecellä tarkeni myös aivan riittävästi, lämmön takia untuvaa ei tarvita.

Pää ja kädet

Mikolla on mukana Buff, merino-pipo ja Haaparannasta menomatkalla Sarekiin heräteostettu sateen kestävä lierihattu, joka ei Sarekin sateissa ollut ollenkaan hullumpi. Huppuun verrattuna toki liikkuvia osia tulee lisää, mutta näkyvyys ja kuuluvuus ympäristöön paranee. Antti menee perinteisellä tohtorilakilla ja Janne Saksan armeijan ylijäämähatullaan, johon saa viritettyä lierin päälle putkimallisen erillisien hyttysverkon. Janne on sen verran neiti, että ei lähde kairaan ilman hyttysverkkoa: kuulemma ei ole kiva syödä hyttysiä puhuessaan. Kylmemmässä kelissä ja sateella Janne käyttää goren alla Buffia.

Hanskoina Mikolla ja Jannella on Sealskinz Dragon Eye-hanskat, Antilla joku toinen vanhempi malli. Toimivat hyvin ja ovat märkinäkin yllättävän lämpimät.

Hygienia

Jokaisella on mukana pieniä pulloja käsidesiä, joka on erittäin toimiva ratkaisu kenttäoloissa, vaikkei saippuaa täysin korvaakaan. Käytämme astioiden pesuun Sea to Summit / Trek & Travel Pocket -pesuliuskoja, jotka toimivat hyvin haaleankin veden kanssa. Jokaisella on lisäksi hammasharjat (Jannella varsi lyhennetty) ja pienet tuubit tahnaa. Myös rulla vessapaperia on jokaisella mukana. Janne pudotti siitäkin muutaman gramman jättämällä holkin pois 🙂

Mukana on myös muutamia valikoituja lääkkeitä kaiken varalta Antin kaukomatkojen paketeista: särkylääkkeitä, ripulilääkettä ja laajakirjoisia antibiootteja mahdollisen ulkoisesti tai sisäisesti aiheutetun tulehduksen varalle.

Sekalainen muu varustus

Vaellussauvoja oli Sarekissa -16 mukana neljä, mutta kolmella olisi varmaankin pärjätty. Ylityksissä ei tarvitse kuin yhtä sauvaa, ja kolmella saa tarpin hyvin ylös. Ehkä on toisaalta hyvä olla yksi varalla, jos jotain sattuu jaloille ja tarvitaan enemmän tukea.

Ruoat laitetaan kaasukäyttöisellä Trangialla, joka on vuorenvarma. Kaasua oli 3 pientä (300 g) patruunaa, joka on riitti Sarekissakin sopivasti. Jotkut käyttävät edelleen spriillä toimivia versioita, mutta meistä se tuntuu kyllä nykypäivänä lähinnä masokismilta. Trangian tilalle voisi jatkossa miettiä jotain kompaktimpaakin versiota: nykyisellä on aikalailla kokoa ja painoakin.

Jalkojen ihon rikkoontumisen varalta on erilaisia pieniä sidetarpeita ja Compeed-laastareita. Mikolla ja Antilla niille onkin joskus ollut vähäistä käyttöä. Jannen jalat ovat tähän asti kestäneet ilman vaurioita ja rakkoja. Lienee pienemmällä massalla paljon tekemistä sen kanssa. Antilla oli mukana myös miljoonalaukku korjaustarpeita ja pieni ensiapulaukku.

Hyttysmyrkyksi on valikoitunut mahdollisimman korkeapitoinen ikaridiini-valmiste. Sarekissa sille ei juuri käyttöä ollut. Vanha ja perinteinen DEET voi syövyttää keinokuituja ja varsinkaan kalliita kuoriasuja ei kukaan halua rei’ittää. Antilla oli mukana UKK:ssa Intiasta tuotua EU:ssa jo kiellettyä todella vahvaa DEETiä, mutta se ei kyllä ole tarpeen ötököiden tappamiseksi (ja tuoteselosteen mukaan aiheuttaa kaikenlaista ikävää ekosysteemille muutenkin). Siis ikaridiini. Suomessa Offin Teho ponnekaasuton suihkepullo on valikoitunut käyttöön.

Elektroniikka

Mikolla on Polarin urheilukello M400 (akku kesti reissun täysin ongelmitta) ja Jannella jo pari vuotta vanha Suunnon Loop-ranneke (jossa akku ei enää kestänyt ihan loppuun asti). Niillä saa päivän aikana tukea suunnistukselle, koska pystyi tarkkailemaan kuljettua askelmäärää ja arvioimaan etenemistä kartalla. Hauskana lisänä tulee kalorimittaus, sillä voi ihmetellä kulutusta pitkien päivien aikana.

Janne oli Sarekissa -16 mukana jo UKK:ssakin -15 ollut Oregon Scientificin lämpö- ja UV-mittari, jossa on digitaalinen kello. Sarekin sateissa se lakkasi toimimasta puolimatkassa, ilmeisesti vesitiiviys ei ollut riittävä. Parin viikon kuivamisen jälkeen se alkoi taas toimia. Lämpömittari on mukava olemassa, pitää ehkä etsiä joku kestävämpi versio rinkkaan.

Mikolla oli mukana Panasonic Lumix DMC-GM1 mikrojärkkäri, joka on hyvä kompromissi koon ja painon suhteen, ja vakiolinssi tekee hyvää kuvaa. Sama kamera oli mukana jo UKK:ssa. Ryhmäkuvia varten mukana kulki pieni ja kevyt Jobyn joustava GorillaPod Point &Shoot jalusta. Tällä saatiin poseerauskuvat koko porukalla paikassa kuin paikassa. Jalustan jalat saa pyöriteltyä mutkalle niin, että se mahtui Mikon pieneen Lowepro Dashpoint kameralaukkuun kameran alle. Laukun saa kätevästi kiinni rinkan kantohihnoihin sen takana olevilla tarrakiinnityksillä. Näin kamera kulkee mukavasti mukana ja on aina käden ulottuvilla. Paitsi jos sataa. Sarekissa -16 satoi.

Varavirtana toimi Mikon hankkima Tespack 12K akkulaturi + Hähnelin yleislaturi kameran akun lataamista varten (kamerassa ei USB-virtaliitäntää). Tällä ladattiin kameran akku kerran ja kaikkien kännykät kerran.

Jannella oli mukana 360-asteen kuvia ja -videota ottava Ricohin Theta S ja siinä pieni käsistatiivi (yhteensä noin 350g). Näitä kuvia voi katsella VR-laitteilla tai jollain Google Cardboard -kopiolla (halvimmat kympillä Clas Ohlsonissa).

Kartat ja laukut

Karttoja oli erilaisia, joista Sarekin uusi 1:50 000 kartta oli ehdottomasti paras. Hieno löytö matkalta. Sarekissa tuntuisi olevan mahdotonta eksyä aivan kokonaan, koska laaksot ovat niin selkeäpiirteisiä. Tarkka kartta auttaa lähinnä helppokulkuisimman maaston tunnistamisessa.

Tietysti mukana oli myös kaksi erittäin vedenpitävää karttalaukkua (Ortlieb) ja kaksi kompassia eksymisen varalta. Kartat olivat yleensä kaulassa Antilla ja Jannella ja molemmat seurasivat reittiä kävellessään. Kahden kartanlukijan käyttäminen vähentää eksymisriskiä ja pummit huomaa nopeammin.

Kantamusten koko

Rinkoilla oli painoa lähtiessämme Sarekiin -16 jokaisella miehellä n. 22 kg. Ja siitä ruoka vei noin 7 kg. Lisäksi tulee tietysti jokaisen kulloinkin kantama vesi (n. 1 litra kerrallaan). Eli loppua kohti rinkat kevenivät jälleen reippaasti. UKK:ssa -15 samaa luokkaa, Nikkaluoktan 2019 -reissulla ehkä vähän enemmän (ruokaa oli mukana enemmän).

Grammanviilaus

Janne innostui Sarekin reissulle 2016 punnitsemaan jokaisen tavaran ja ruokapaketin grammalleen. Operaatio kertoi, että kenkien kanssa miehellä oli päällä aika tarkkaan grammalleen 19kg, jonka päälle tuli vielä yhteisiä kamoja se pari kiloa.

Painoa olisi mahdollista viilata helposti pari kiloa per mies, mutta emme halua säästää maistuvasta ruoasta, emmekä halua jättää esim. varasukkia pois matkasta. Varsinkin hyvä ruoan merkitys reissun onnistumiselle on mielestämme selkeästi isompi kuin muutaman lisäkilon kantamisen vaiva.

Ruoka

Suurin osa sapuskoista on hankittu matkalta Oulusta. Pastat, padat ja kuivamuonapakkaukset muodostavat edelleen ravintohuollon perustan. Helpon hiilarinlähteen saa myös couscouksesta, johon riittää lisätä kuuma vesi, suolaa ja vaikkapa nokare voita. Lisäksi mukana on meetvurstia (tällä kertaa useampi iso pötkö), poron kuivalihaa, ruisleipää (hyvin säilyviä saaristolais-paloja), hapankorppua, kovia juustoja (Grada Padana ja Parmesan), tuubipasteijaa, pähkinöitä, erilaisia ravintopatukoita, keksejä, suklaata (Jannen suosikki: Pirkan hasselpähkinäsuklaa) ja Bullet Mealeja. Lisäksi spesiaaliherkkuja: kananmunia ensimmäiseksi aamuksi, pekonia, Camembert-juustoa, quesadilloja (pienemmät tortillaletut), pitaleipiä, Van Houtenin suklaapusseja, 2 kpl Pringles-putkiloita ja Antin matkoiltaan tuomaa Bhutanin chiliä.

Janne on ottanut mukaan saksalaisia NATO-keksejä (Varustelekasta), jotka on pakattu kätevään ilmatiiviiseen alumiinikuoreen, joka ei hajoa rinkassakaan. Paljon kaloreita pienessä tilassa, ja piristävät tauoilla kummasti. Niin ikään saksalaista Sho-Ka-Kolaa on ollut Varustelekasta mukana: siinä on tyylikkäässä rasiassa tummaa suklaata ja kofeiinia. Jawohl!

Sormisuolana käytämme jatkossakin Maldonia: sitä voi lisäillä vähän kaikkeen ruokaan ja sen ripottelurituaali piristää aina kummasti. Huiputusjuomiksi on otettu pieniä pulloja (12-vuotiasta Highland Parkia, Bailey´s). Muuten lämmikkeeksi jokaisella on mukana puoli litraa yhden tähden jallua. Lämmin Van Houtenin kaakao jallulla terästettynä tekee ihmeitä pitkän päivän jälkeen!

Janne kokeili jo UKK:ssa (-15) paria Adventure Foodin Espresso-pussia, joissa on kemikaalipatruuna pikalämmitykseen. Idea kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä ne toimivat huonosti. Saimme vain joka kolmannen toimimaan, liian epävarma mekanismi. Ei siis enää näitä. Janne ottaa jatkossa mukaan vain 25 kpl jotain hyvää mustaa teetä, teepusseina. Myös Pringles-putket ovat vähän turhia, niissä on tyhjinäkin takaisin kantamista, vaikka kieltämättä sisältö maistuu hyvältä heikkoina hetkinä. Aamupuurot alkoivat Sarekissa maistua puulta, joten jatkossa yritetään keksiä jotain korvaavaa tilalle.

Proteiininlähteinä on kuivattua jauhelihaa ja soijarouhetta, joita lisättiin pastoihin ja patoihin. Luksusta toivat ensimmäisen aamun munat ja pekoni sekä foliossa kuumennetut camembert- juustot. Pro-tip on vaelluspäivän aamuna ottaa kaupan pakastealtaasta joku pieni file tai paisti rinkkaan – illan mittaan sulaneesta lihasta saa mainion ensimmäisen illan aterian! Tortillat toimivat edelleen hyvin, bullet mealeja ei enää jatkossa oteta.

Hapankorppu on hyvää, mutta ne menevät helposti rinkassa palasiksi. Edelleen siis ruisleipä on parasta ja sitä ei voi olla liikaa matkassa: Grada Padana, meetvursti ja voi kruunaavat maukkaan lisäkkeen mille vain aterialle!

Viime reissuilla mukaan on myös mahtunut entistä useammin tuoretuotteita; etenkin sellaisia, joissa on paljon makua, mutta eivät juuri paina mitään. Hyviä kokeiltavaksi ovat mm. valkosipuli, retiisi, salottisipuli ja tuore chili.

Energiankulutus

Kalorinkulutus kasvaa vaeltaessa tuntuvasti normaalista. Painava rinkka, 8–10 h kävely tekevät tehtävänsä. Netin Kalorilaskurilla Mikon kokoinen kaveri (185cm/93-97kg) kuluttaa 4500–5500kCal 8-10h ‘kovan rasituksen’ vaelluksen aikana. Jannella (176/68kg) kulutus on samoilla parametreillä 3722–4652 kcal, Antilla käytännössä sama. Tämä siis normaalin leirissä kulutettujen päälle.