Janne kävi perheen kanssa Lapissa kesä-heinäkuun vaihteessa. Samalla tuli käytyä Hotelli Pallaksella ja Taivaskerolla. Upea, helteinen päivä vaelluksen harjoitteluun!

Matka: 9,4 km, 830 nousumetriä, 4 tuntia.

Taivaskeron reitti

Ajoimme aamulla Leviltä Pallakselle. Ajatuksena oli tehdä päiväretki lähituntureilla. Hotellin respalta kysyin, mitä reittiä noin 10-vuotiaiden kanssa kannattaisi kulkea. Vastaus tuli lappilaisen reippaaksi: “Nethän jaksaa jo vaikka mitä! Se on Taivaskerolle”.

Sain kartan ja päätin, että lähdemme tekemään n. 9km reittiä Laukukeron kautta, niin se on lapsille henkisesti helpompaa, koska loppumatka on sitten vain laskeutumista takaisin hotellille.

Laukukeron ja Taivaskeron huiputukset

Lähdimme seuraamaan polkua kohti tunturia, vähän hissilinjan itäpuolella. Ajattelin, että tulee enemmän vaelluksen fiilistä, kun matkalla olisi vähän ehkä rakkaakin. Reitti oli komea ja parilla juomatauolla pääsimme Laukukeron laakealle huipulle. Sieltä laskeuduimme pienessä rakassa toisen laskettelurinteen pohjoispuolelta Liisansatulaan.

Satulasta lähtee pieni kuru, joka oli vielä lumessa. Poroja vilvoitteli lumella, se oli tytöille hauska kohtaaminen. Nousimme satulasta Taivaskerolle, josta oli komeat näkymät joka suuntaan, näkyvyys oli lähes maksimaalinen. Taivaskerolle noustessamme vastaan tuli muutakin porukkaa koko ajan enemmän – kuljimme reitin ns. virallista suuntaa vastaan, joten alkumatkan saimme olla rauhassa.

Taivaskeron päällä on seitoja joka puolella, trafiikkia selvästi on, koska sinne on niin helppo tulla hotellilta. Merkkien kasaamista nykyään paheksutaan, mutta en ole ennen kokenut niistä haittaa, kun olemme vaeltaneet niin vähän kuljettuja alueita. Taivaskerolla ne saisi tosiaan jo jättää rakentamatta!

Olympiatulen sytytyspaikasta tuli otettua kuvia ja tytöille tankattiin vähän välipalaa. Keli oli hämmästyttävä, huipullakin oli lähes tuuletonta ja lämmintä.

Laskeutuminen ja vanha hotelli

Laskeuduimme Taivaskeronsatulaan, josta on myös hienot näkymät. Voin kuvitella, miten paikalla tuulee, kun sattuu sopiva myrsky! Hetta–Pallas -reitille päästyämme väkeä alkoi polulla olla kuin Kurvin K-kaupassa, saivat tytöt maistaa ns. hej-hej-ledeniä 🙂

Polku ylös satulaan on ilmeisesti niin kovasti kuljettua, että eroosio on alkanut pahasti syödä reittiä. Koko nousun matkalle oli vieri viereen tuotu kuution kokoisia valkoisia sorasäkkejä, polku on siis kohta täysimittainen turistitie. Ilmettelin säkkijonoa Laukukerolta, mutta emme keksineet, mitä valkoiset möykyt olivat. Jono näytti sieltä katsoen Criston taideteokselta.

Ennen nykyistä hotellia on vanhan hotellin paikka. Saksalaiset tuhosivat 30-luvulla rakennetun funkkishotellin täysin lähtiessään alueelta. Se ei ehtinyt olla toiminnassa kuin muutaman vuoden. En tiennyt, että hotelli oli eri paikassa kuin nykyinen ja että se tosiaan tuhottiin käytännössä uutena. Hotelli oli räjäytetty ilmeisesti täysin palasiksi, nykyäänä paikalla on tiilien peittämä kumpu ja pieni muistomerkki.

Väinö Vähäkallion ja Aulis E. Hämäläisen suunnittelema hotelli oli ollut tyylikäs rakennus, ihan puhdasta Corbusieria ja modernismia keskellä erämaata. Vähäkallio on suunnitellut mm. Elannon pääkonttorin, Salmisaaren Alkon tehtaat ja Yrjönkadun uimahallin, hän myös omisti puoliksi Kytäjän kartanon. Hämäläinen oli suunnitellut mm. vanhan Pohjanhovin funkkisrakennuksen (jonka senkin saksalaiset tuhosivat).

Mainio lounas hotellilla

Lapset jaksoivat juuri sopivasti reitin ja hotelin pihassa meitä odotti kunnon tokka poroja, jotka olivat leiriytyneet hotellin sisäänkäynnin viereen nurmikolle. Siinä riitti etelän turisteilla ihmeteltävää.

Lounas hotellilla yllätti todella positiivisesti. Tarjolla oli listalta annoksia ja jopa pienet amuse-bouchet tuotiin odotellessa. Päiväretken jälkeen ruoka todella maistui!

Voi todella suositella päiväretkeksi Taivaskeroa, jos perheen kanssa alueella liikkuu!

Antilta lisävinkki: Pallaksen luontokeskuksessa kannattaa myös käydä. En tiedä, oliko se edes auki, kun kävimme siellä. Kovin oli hiljainen rakennus, eikä siellä näkynyt ketään.

Varusteista

Minulla oli mukana iso armeija-alpine-rinkkani, josta irrotin sivutaskut ja vedin kaikki kiristykset ihan kiinni. Hyvin toimi eväiden, juomien ja varavaatteiden kantamiseen, vaikka painoa oli kantolaitteessa enemmän kuin tavaroissa, ei jäänyt ainakaan ergonomiasta kiinni! 🙂