Etsimme tällä kertaa vähän kuljetun alueen Norjan puolelta Kautokeinosta itään, Pöyrisjärven erämaa-alueen pohjoispuolella. Alue on karua avotunturia ja sieltä löytyy komea rotkolaakso Àhkkanasgorsa.

Saimme neljänneksi Wolfpackiin uudeksi jäseneksi vanhan ystävämme Riksan, joka on kova kalamies. Odotukset olivat siis korkealla!

Sää vaelluksen aikana

Meille osui taas todella kuuma sää koko viikoksi. Etelässä kesäkuussa satoi paljon, mutta Kautokeinon alueella ei vettä ollut satanut juurikaan. Maa oli rutikuiva ja vedet alhaalla.

Erikoinen oli myös ötökkätilanne: emme ole osuneet koskaan näin koviin parviin mäkäräisiä ja paarmoja. Niitä oli joka leiripaikassa ja reitin varrella. Yleensähän tilanne vaihtelee eri paikoissa, nyt vain tuuli toi helpotusta tilanteeseen. Video edellä ensimmäiseltä illalla. Olimmekin todella paukamilla reissun jäljiltä!

Varusteista ja muutoksista

Kuumuus ja kova räkkä olivat yhdistelmä, joka toi riistiriitaisia vaatimuksia pukeutumiseen. Pitkät vaateet olisivat auttaneet ötököiltä ja UV-valolta suojautumisessa, mutta tekivät olosta tukalan. Mikko oli ainoa, joka kykeni käyttämään pidempiä paitoja ja housuja. Illalla tilanne helpotti jonkin verran, mutta kuumaa oli!

Meillä oli Mikolle ja Riksalle käytössä Bergansin isompi telttamme. Janne ja Antti käyttivät omia yhden hlön telttojaan. Tarppia ei tällä reissulla tarvittu, koska emme nähneet juuri edes pilviä taivaalla. Janne oli ottanut neljän hengen joukkuetta varten isomman tarppinsa, mutta sitä ei nyt tarvittu ollenkaan.

Riksa keräsi varusteet nopealla aikataululla, osan lainaisi ja osan osti Wolfpackin ohjeiden mukaan. Mies pärjäsi oikein mainiosti ensikertalaiseksi, siitä pisteet!

Vaellusreitistä ja maastosta yleisesti

Maasto alueella on helppokulkuista: nousumetrejä ei ole paljoa ja mikromaasto on tasaista tundraa. Vesistöt ovat helposti ylitettäviä, kunhan katsoo kartalta järvien ohitukset järkevistä suunnista. Alueella on paljon monenkokoisia järviä ja lampia, jotka ovat tasaisen maaston vuoksi tyypillisesti aika matalia. Hiekkarantoja emme juuri kohdanneet. Kuljettu matka oli n. 65 km.

Luonto ja maasto on karua, selkeästi Suomen puolta karumpaa. Lintuja ja kasvustoa on paljon vähemmän kuin Suomen puolella, myös Kaldoaiviin verrattuna. Edes kapustarintoja ei ole niin paljoa kuin etelämpänä. Myös poroja näimme vain pari kolme koko reissulla.

Jollekin voisi tulla mieleen tundralla tämä SAS-klippi, mutta Wolfpack vain innostuu näistä maisemista! 😆

Norjan puolella on myös jäkälää valtavasti! Suomen Lapissa jäkälää ei käytännössä ole, koska isot porolaumat syövät sen kokonaan pois. Wolfpack on kohdannut luonnontilaisia jäkälämattoja tätä ennen vain itärajan rajavyöhykkeellä, jonne poroja ei päästetä.

Päivä 1: Šihččajávri – Báđášjávri (11 km)

Helsingistä tulimme yöjunalla Ouluun, josta poimimme Riksan kyytiin Antin veljen luota. Kiitokset Villelle majapaikasta! Jatkoimme Tornion kautta Muonioon ja Hetan kautta Norjan puolelle. Kautokeinon tieltä käännyimme itään Šihččajávrille. Sinne vie huonokuntoinen hiekkatie/tieura, jonka ajaminen keväällä vaatisi Defenderiä. Kesällä pääsimme perille myös Jannen puolimaasturilla. Maavaraa pitää tiellä olla, ei kannata yrittää millään sportilla.

Šihččajávrilla jututimme siellä (ilmeisesti) pysyvästi asuvaa pariskuntaa ja saimme jättää auton kentälle. Siitä sitten kamat ja ruoat rinkkoihin ja kohti pohjoista!

Suuntasimme lämpimässä kelissä kohti Báđášjávria, jonka ranta vaikutti kartalta mahdolliselta leiripaikalta.

Sää lämpeni ja ötökäiden määrä lisääntyi pitkin päivää. Ensin kuljimme tunturikoivikossa 6-7km ja nousimme sitten ylemmäksi. Maasto osoittautui leiripaikaksi vaikeaksi ja jouduimme illalla pistämään leirin puoli km järven eteläpuolelle. Telttapaikat nippa nappa löytyivät, mutta vesi piti hakea kaukaa.

Ötököitä oli valtavasti, eikä tuulesta ollut helpotusta. Illaksi suunniteltu karitsan sisäfileateria typistyi lisukkeiden osalta minimiin, mutta tulipahan tuollainenkin leiripaikka koettua.

Päivä 2: Báđášjávrin koillispuolelle (5 km)

Seuraavana aamuna jatkoimme järven etelärantaa ja ylitimme sen koilliskulmassa olevan puron, joka yhdistää pienemmän järven Báđášjávriin.

Päivä oli kuuma ja päätimmekin iskeä leirin järvien välissä olevalle mainiolle tasaiselle hyllylle, jonka alla joki kulki järvien välissä. Tuulenvire ajoi ötököitäkin mukavasti paikalta pois, joten kaikki alkoi vaikuttaa reissun suhteen taas hyvältä.

Lepäilimme helteessä, uitiin, yritettiin vähän kalastaa (tuli vain haukia) ja syötiin hyvin. Telttapaikassa ei ollut mitään valitettavaa, retkikunta toipui tehokkaasti edellisen päivän ötökkäinvaasiosta. Järvien välissä Mikko ja Janne bongasivat myös jokeen kiven taakse vilvoittelemaan köllähtäneen “jalluhylkeen”. Kyse taisi olla vieraslajista, mutta varsin harmittomasta sellaisesta!

Päivä 3: Báđášjávri – Jalgesgielas (11 km)

Jatkoimme edelleen pohjoiseen, kohti lupaavan näköisiä järviä. Päivä oli tuulinen, mikä helpotti lämpötaloutta.

Kalastelimme matkalla ja löysimme hienon lounaspaikan Gumpejavren törmältä.

Iltapäivästä saavuimme leiripaikkaan järvien väliin Jalgegielas-karttanimen alueelta. Isojen järvien rannat eivät oikein soveltuneet teltan pystytykseen, mutta löysimme hyvän paikan hieman ylempää erään lammen rannasta.

Ilta oli todella kuuma ja hyödynsimme järveä uintiin moneen kertaan.

Saimme myös laitettua kunnolla ruokaa (tosin se piti tehdä absidissa tuulen suojassa). Edelleenkin kalasaldo näytti vain haukia.

Päivä 4: Jalgesgielas – Àhkkanasgorsa (10 km)

Aamulla vaihdoimme suunnan kohti kaakkoa. Nousimme ylemmäksi ja huiputimme Urddotoaivin. Sieltä näki hienosti alueen ja näkyvyys oli kirkkaassa kelissä varmaan sadan kilometrin luokkaa. Norjassa pohjoisessa näkyi paljon lumisia huippuja. Näimme myös rotkolaakson itä-kaakossa, sinne oli tarkoitus laskeutua seuraavaksi yöksi. Rotkolaakson rinteillä näky myös lumilämpäreitä.

Söimme lounaan avotunturissa ennen laskeutumista rotkolaaksoon. Tuuli oli edelleen navakka, mikä ei todellakaan haitannut helteessä. Laskimme kivisiä harjanteita laaksoon ja löyisimme upean lammen/järven hiekkaharjujen välissä ennen laaksoa. Uitiin ja viilennettiin joukkue.

Jatkoimme Ahkkanasgorsan rotkolaaksoon, ylitimme joen ja yritimme etsiä leiripaikaksi kartalla näkyvää puroa, joka laskisi etelästä gorsan laaksoon. Se oli kuitenkin kuivanut täysin, joten jäimme rotkon reunalle, ja juomavedet piti kiivetä alhaalta Ahkkanasjoesta. Maisemat rotkoon ja sen pohjalla kulkevaan lampien ketjuun olivat häikäisevät.

Janne ja Riksa kävivät kalastelemassa rotkossa ja saivatkin pieniä tammukoita. Viileämmällä ilmalla ja korkeammalla vedellä olisi tullut varmasti kunnon vonkaleita.

Kautokeinoon ei ole pitkä matka ja avomaastossa kännykät kuuluvat alueella valitettavan hyvin. Katselimme sääennustetta ja sää näytti tulevina päivinä vain lämpenevän lisää (29 asteeseen ja ylikin), myös ukkoskuuroja oli mahdollisesti tiedossa. Päätimme suunnata seuraavana päivänä etelään rajatuntureille ja päättää sitten, mikä on seuraava kohde.

Päivä 5: Àhkkanasgorsa – järvi Roavvoaivin alla (11 km)

Lähdimme gorsalta suoraan etelään kohti Suomen rajaa. Maasto on helppokulkuista tundraa ja matka taittui nopeasti. Matkalla on pari järveä. Nousimme loivaa ja pitkää rinnettä rajalla olevalle Mádároaiville (589 m). Huipulla on poroaidassa portti ja rajan kulmassa iso keltainen kummeli.

Rajan poroaidalla huomaa myös, miten Suomen puolella oleva iso poropopulaatio syö kaiken jäkälän. Norjan puolella sitä on isoina mattoina joka puolella. Selvästi Norjassa poroja on kestävämpi määrä.

Huipulta näkee hienosti etelässä olevan Pöyrisjärven ja sen ympäristön hiekkadyynit. Sää oli todella hikinen ja aurinko paahtoi täysillä.

Pidimme lounastauon huipun länsipuolella olevalla pikkujärvellä (518,3 m). Sen rannassa oli tulipaikka ja upea luonnonlähde!

Jatkoimme järveltä kohti Roavvoaivia, jolle nousimme tähyilemaan seuraavaan leiripaikkaa tunturin länsipuolella olevilta järviltä. Suuntasimme alas luoteeseen järven 501m rantaa, mistä löysimmekin mainiot telttapaikat.

Uinti maistui taas retkikunnalle. Leirissä oli onneksi pientä tuulta, joka karkotti mäkäräisiä.

Teimme illalla jäljellä olevista tuoreista aineksista maistuvia fajitas-tyyppisiä näppäsiä.

Illalla oli todella kuuma pitkään, vasta 11 aikaan illalla alkoi lämpötila laskea siedettäväksi teltoissa.

Päivä 6: Takaisin Šihččajávrille (15 km)

Sääennuste näytti Mikon puhelimella edelleen helteen pahenemista. Päätimme suunnata seuraavana päivänä kohti autoa, koska helteessä yöpyminenkin olisi tuskaa. Lopun 10 km olisi tiheässä tunturikoivikossa talsimista, joten se tulisi olemaan raakaa, jos keli edelleen lämpenisi. Siksi jätimme suunnitelmissa olleen kuudennen yön pois laskuista.

Alun kilometrit olivat helppoja kulkea, mutta suunnistamisen kanssa saa pienipiirteisessä maastossa olla tarkkana. Norjalainen kartta jättää supat ja purot merkitsemättä. Myöskään poroaitoja ja mönkkäriuria ei ole merkitty. Etsimme digikarttoihin merkittyä Šihččajávrille johtavaa mönkkäriuraa, mutta sitä ei löytynyt. Siksi otimme suunnan koivumetsän rajalla olevalla järvelle. Sieltä alkoi upea hiekkamaasto ja hiekkaharjujen välissä ylitimme upean puron. Puro kulki hiekkaharjujen välissä ja oli todella kirkasta.

Ylitys oli yllättävän raskas, koska reuna olivat korkealla ja harjun rinne todella jyrkkä. Mikolla ja Riksalla pari hikipisaraa irtosi siihen ylitykseen ja nousuun! Ötökkäinvaasio ei tehnyt manööveristä sen nautinnollisempaa!

Harjun päältä löysimme vanhan mönkkäriuran/polun, jota lähdimme seuraamaan kohti etelää. Keli koivikossa oli tuuleton ja tukahduttava. Pidimme lounastauon pienen lammen kohdalla muutaman kilometrin päässä purolta. Siitä jatkoimme kohti lounasta.

Lopulta löysimme ison mönkkäriuran ja seurasimme sitä. Kolmisen kilometria ennen Šihččajávria olimme lähteneet seuraamaan vähän väärää mönkkäriuraa, joka vei meidät itään ja päädyimme samalle uralle, jota olimme pohjoiseen autolta kulkeneet. Tukahduttavassa helteessä ja mäkäräisten syötävänä tuokin ylimääräinen kilometri tuntui pitkältä.

Pääsimme takaisin Šihččajávrille, jossa Janne kävi jututtamassa lähtöpäivänä tavattuja asukkaita. Meille jäi käsitys, että saimme paikallisilta pisteitä sinnikkyydestämme helteessä ja ötöiden seassa vaelluksesta.

Purimme varusteet autoon ja lähdimme matelemaan kohti Kautokeinon tietä. Pysähdyimme pari kilometriä ennen isoa tietä järvelle uimaan ja vaihtamaan vähän raikkaampaa paitaa päälle. Ajoimme Hetan kautta Muonioon Kammariin myöhäiselle päivälliselle. Raikas olut maistui!

Chillausta Äkäsjoella

Toivuimme pari päivää Äkäsjoen rannalla kaverin mökillä.

Janne kävi ajamassa maastopyörällä Kukastunturilla lenkin ja hiki virtasi nousussa.

Muuten lähinnä chillailtiin, syötiin, saunottiin ja pelattiin tuppea. Iso kiitos reissun tuesta Mikalle!!

Linkkejä

Šihččajávrin sivut FB:ssä. Meille jäi vähän epäselväksi, mikä kuvio paikassa on. Ilmeisesti sieltä voi varata majoitusta ainakin. Kovin aktiivisesti eivät ainakaan netissä viesti.