Kalottireissulla perheen kanssa Norjassa patikoimme yhtenä päivänä Steindalsbreenin jäätikön reunalle. Helteinen päivä vuorilla!
Lokaatio
Kesäkuun lopulla 2022 kiersimme pohjoista Norjaa ja käsivarren Lappia perheen kanssa autolla. Ajoimme rannikkoa etelään päin Hammerfestistä ja olimme kaksi yötä Oteren-nimisessä kylässä Lyngen-vuonon pohjukassa. Sieltä bongasimme Steindalenin laakson perällä olevan Steindalsbreenin jäätikön, jolle olisi helposti patikoitava polku.
Jätimme auton Googlen karttapohjalla näkyvälle “Car parking for the glacier walk”-parkkipaikalle. Vieressä on joku mökkejä vuokraava yritys. Parkkipaikalta lähtee viitoitettu polku ylös laaksoon Gievdanjohkaa seuraten.
Reitti jäätikölle laaksossa
Alku on tiukkaa nousua, mutta muuten reitti on helppo. Kokonaismatkatkaksi tulee 10-12 km riippuen, siitä miten lähelle jäätikö alareunaa menee. Nousumetrejä tuli meille 440, joista ainakin puolet tulee alun nousussa.
Reitti alkaa parin kilometrin jyrkällä nousulla metsässä, jokiuoma jää vasemmalle alas. Meille osui todella kuuma ja helteinen päivä, joten hiki virtasi alusta lähtien, vaikka olimme parkkipaikalla jo 10 aikaan aamulla. Pari ötökkääkin ilmassa lenteli.
Joki on vuolas ja syvä, vesi on maidonväristä jäätikkövettä. Upea joki, jota pääsee ihastelemaan reitin alkumatkan. Vajaan 3km kohdalla vastaan tulee norjalaistyylinen varaustupa (Steindalshyttan), jonka pihapiirissä on myös vessat ja muita huoltorakennuksia. Tuvan kohdalla on kesäsilta yli joen sivu-uoman.
Otimme vähän välipalaa ja jatkoimme matkaa ylöspäin. Emme olleen nähneet vielä ketään tässä vaiheessa.
Puusto harvenee nopeasti tuvan jälkeen ja maisemat aukeavat.
Ympärillä on lumisia rinteitä ja polku etenee alppiniittymaisemassa. Vastaan tuli niityllä lasten riemuksi myös muutamia lampaita.
Luonto muuttuu tasaisesti karummaksi ja lopulta saavutaan jäätikön työntämien moreeniharjujen eteen.
Reitin verrala on infotauluja alueesta ja sen luonnosta. Kyltäissä on käytetty myös paikallista suomen murretta, kveeniä. Kveeni on vahva nimenomaan tuolla alueella Norjassa ja sitä kohtasi myös kylissä ja kylteissä. Sillä on parituhatta puhujaa ja tällä “kielellä” on virallinen vähemmistökielen asema Norjassa.
Viimeinen nousu kivisille harjuille ja jäätikkö aukeaa näkyviin. 1800-luvulla pikkujääkauden aikaan jäätikkö on ollut paljon alempana ja viime aikoina se on vetäytynyt entistä ylemmäs. Tämäkin jäätikkö on varmasti juuri niitä, jotka tulevat ilmastonmuutoksen vuoksi lopulta häviämään.
Kokonaisuudessaan reissu kesti viitisen tuntia ja matkaa tuli reilut 10 km. Ehdottomasti suositeltava reissu, jos tuonne kulmalle eksyy.
Huonommalla ja viileämmällä kelillä kannattaa muistaa varata vaatekertoja reppuun ja ottaa hyvät eväät matkaan. Vettä löytyy parista kohtaa tuvan jälkeen sivupuroista, muuten reitin vieressä kulkeva joki on sedimenttistä jäätikkövettä, joten sitä ei voi juoda.